Pioni.fi
Cartridge
0
Sinun kottikärrysi:
0,00 €

Puuvartiset pionit

Veden täydellinen kulku niin alas kuin sivullekin päin on ainoa tärkeä kasvupaikkavaatimus. Jopa parin vuorokauden vedessä makaaminen saattaa vaurioittaa juuristoa. Maan päältä ei voi nähdä mitä pinnan alla tapahtuu. Hyvä kasvupaikkatesti on iskeä rautakangella maahan syvä reikä. Jos siellä on vettä syyssateiden aikaan ei paikka ole hyvä.

Puuvartiset pionit ovat isoissa ruukuissa.  Tutustu istutus- ja hoito-ohjeisiin.


Pionit ovat mineraalimaan kasveja, parasta on karkearakeinen tai jopa savensekainen kunnon peltomulta. Hyvin hienohiekkaisia ja turvepitoisia maita voi parantaa karkealla hiekalla. Turvetta ja kompostia tulee välttää. Valitettavasti multaa ei ole myynnissä puutarhakaupoissa. Musta Multa, Perennamulta, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, joilla on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Turve imee vettä ja jäätyy läpäisemättömäksi möhkäleeksi. –Välttäkää myös liiallista kalkin käyttöä.

Rockin pioni on erittäin pakkasen kestävä. Sen kotiseuduilla pakkanen laskee -40 asteeseen. Pohjoisin tietämämme Rockin pioni viihtyy Kemijärvellä VII –vyöhykkeellä. P. suffruticosan pakkasraja on -20 asteen paikkeilla. Lumen suojassa ne kasvavat hyvin pohjoisessakin. Lounaisin Suomi onkin ainoa ongelmainen alue. Alkutalvi voi olla niin lämmin, että kasvu käynnistyy, varsinkin jos kosteus ja liiallinen lannoitus ovat vaikeuttaneet tuleentumista.

Kiinalaiseen ”kukkakulttuuriin” kuuluu kukan värin ilmoittaminen värisävyn perusteella. Täten esimerkiksi violetein kukka on "sininen" ja tummin punainen on "musta".


Puuvartisten pionien juurettumisen alkaminen on aikaisempi ja lyhytkestoisempi kuin ruohovartisten. Niitä viljellään suuremmasti vain Kaukoidän maissa ja kun ne siellä nostetaan, prosessoidaan ja rahdataan Eurooppaan on tämä juurettumisikkuna usein jo sulkeutunut. Tällöin juurien kasvu alkaa vasta seuraavan kasvukauden puolivaiheilla. Pionien silmut kylläkin aukeavat, mutta yhtä lailla voivat niin syksyllä kuin keväälläkin puutarhaan istutetut pionit kuivua kuoliaaksi. Kehittyvät juuret eivät riitä korvaamaan haihduntaa.

Vuosien työn tuloksena on saatu kehitettyä mm. juurrutushormoneja sisältävä liuos, jossa juuria uitetaan ennen ruukutusta. Tämän jälkeen pionit pidetään hallitussa lämpötilassa ja juurten kasvu alkaa joulu/tammikuussa. Keväällä on myynnissä kasvavan juuriston omaavia pioneja. Vain sellaiset taimet lähtevät kasvuun joissa on heti keväällä uusia hiusjuuria.

Useimmat puuvartiset ovat omajuurisia, mutta juureen on joskus liitetty palanen kiinanpionin juurta. Tämä toimii aluksi pionin vararavintona ja aikaansaa nopean kasvun ja kukkimisen. Maasta saattaa nousta myös kiinanpionin versoja, mutta ne pitää katkaista pois maan pinnan tasalta tai alempaa.

Puuvartisten pionien systematiikka

Puuvartisten pionien sektio (ryhmä) moutan jaetaan kahteen alasektioon: valkokukkaisten luonnonlajien ryhmä vaginatae ja värillisten pionien ryhmä delavayanae.

Valkokukkaisten ryhmä on selväpiirteinen eikä lajien nimeämisessä ole paljoa erimielisyyksiä.  Tosin Paeonia rockii pyritään nykyisin jakamaan kahteen lajiin ja Paeonia ostii nimetään ja myydään useimmiten Paeonia suffruticosan lajikkeena ’Feng Dan’.

Värilliskukkaisten luonnonlajien ryhmä delavayanae on sen sijaan ”myllerryksen vallassa”.  Lajit muuttuvat alalajeiksi ja sitten taas niitä yhdistellään lajeiksi.  Seuraavassa on käytetty viimeisintä yleisesti hyväksyttyä systematiikkaa.  Missään ei näe enää käytettävän nimeä Paeonia lutea, nyt sektiossa on Paeonia delavayin lisäksi suurikasvuinen laji Paeonia ludlowii ja siihen verrattuna kääpiökasvuinen Paeona potaninii.

Ludlowiin kukka on kirkkaankeltainen ja potaniniin oranssin ruskea ja sen variaation trolloides kukka on kuin suuri rentukankukka.

Kaikkien vuosituhansien kuluessa eri lajeista syntyneiden puutarhamuotojen ja risteytysten nimenä käytetään Paeonia suffruticosa.  Tämän nimistä luonnonlajia ei siis ole olemassa.