Pioni.fi
Cartridge
0
Sinun kottikärrysi:
0,00 €

Kiinanpionien istutuksesta ja hoidosta

Kiinanpionit (ent. jalopionit) ovat mitä helppohoitoisimpia kasveja. Sen sijaan istutus on tehtävä kunnolla.

 

1. Istutuspaikka mieluimmin rinteeseen tai tasaiselle maalle harjupenkkiin. Maan on oltava läpäisevää. Penkissä ei saa käyttää mitään reunuksia (puu, kivi, turve tms.) jotka estävät veden virtauksen sivuttain. Siis vettä ei saa kertyä pionin juurelle. Jääpolte on pionien suurin vaikeus Etelä- ja Lounais-Suomessa.

 

2. Pionit ovat mineraalimaan kasveja. Älkää käyttäkö turvetuotteita pionipenkkiin. Esim. Aurinkomulta, Musta Multa, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, niillä on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Hakekaa vaikka ämpärillä kunnon peltomultaa lähimmästä pellosta! Huonosti läpäisevän savi- tms. maan ”keventämiseen” on karkea hiekka parasta.

 

3. Istutuskuopan syvyydeksi riittää vajaa puoli metriä, kallio ei kuitenkaan saa olla aivan lähellä. Kuopan pohjalle laitetaan palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle. Juurakon niskasta, siitä mistä silmut lähtevät, pitää olla maan pintaan 3-5 senttiä.

 

4. Jos pioni tulee olemassa olevaan perennapenkkiin tai muuallekin puutarhaan, älä käytä kalkkia. Pioni on happamen (tai lähes neutraalin) maan kasvi (pH 6,0-6,5), pH:n tästä noustessa häiriintyy kasvin ravinteiden saanti. Tietysti ”pystymetsään” istutettaessa on varovainen kalkin käyttö ehkä tarpeen.

 

5. Älä istuta aivan pionien viereen syväjuurisia perennoja ja pidä pieni alue pionin ympärillä vapaana muista kasveista. Ja älä istuta aivan sen kotikoivun alle, kiinanpionit pitävät auringosta. Lisäksi puut vievät ravinteet ja kosteuden.

 

6. Pionit kasvavat luonnossa hyvinkin kuivilla ja ravinneköyhillä alueilla. Kukaan ei käy niitä siellä kalkitsemassa, lannoittamassa tai kastelemassa. Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi ja taimivaiheen jälkeen ei pionia tarvitse kastella. Suomen ilmasto on paljon kosteampi kuin pionin kotiseudulla. Jotkut oppaat kehottavat antamaan pionille sitä ja tätä syksyin ja keväin ja jopa keskikesällä. ”Hoidolla” saadaan aikaan ehkäpä rehevä kasvu, mutta syksyn kostean kauden ja talven pärjääminen saattaa vaikeutua ja alttius homesieni-infektioihin kasvaa. Vasta muutama vuosi istutuksesta kannattaa aloittaa lannoitukset.

 

7. Pionin varret leikataan vuosittain. Syysleikkauksen ja kevätleikkauksen kannattajat ovat jyrkkiä mielipiteissään. Pionille on leikkaamisen ajankohta samantekevä. Varret saattavat kerätä suojaavaa lunta juurakon päälle, mutta toisaalta ne pitävät maan kosteana syksyllä ja alkutalvesta, sekä kasvattavat sieni-infektioiden riskiä tulevalla kasvukaudella.

 

8. Kiinanpionin varastojuuret ovat usein lähes vaakasuoraan maan pinnassa. Perennapenkkien syksyiset ruopijat ja kääntäjät voivat vahingoittaa niitä.

 

9. Kiinanpionit menestyvät miltei kaikkialla Suomessa. Tornion- ja Kemijokivarsilla näkee komeita kiinanpioni-istutuksia. Inarissa on kiinanpioneja ja kuolanpioni kasvaa mainiosti Utsjoella.

 

10. Yllä kuvattu koskee ennen kaikkea kiinanpioneja. Pionien suvun yli 30 lajilla on erilaisia vaatimuksia. Yleisistä pionilajeista ruusupioni ja kuolanpioni ovat vaatimuksiltaan kiinanpionien kaltaisia. Silkkipioni, kaukasianpioni, tillipioni ja vuoripionit tarvitsevat erittäin läpäisevän maan, muuten tahtovat jääpolte ja homeet olla kiusana.

 

Mitä kapeammat ja teräväkärkisemmät ovat pionin lehdykät, sitä enemmän ne kaipaavat aurinkoa. Ääriesimerkkeinä ovat arojen ankarassa paahteessa parhaimmillaan oleva tillipioni ja lehtimetsän täysivarjossa kasvava pyöreälehdykkäinen kaukasianpioni. Keskimääräisesti kaikille lajeille sopiva pionipenkin paikka on puolivarjoisa.